Kṛṣṇan ihonväri
Monissa Kṛṣṇaa kuvaavissa maaluksissa Hänen ihonvärinsä vaihtelee toisinaan. Perimätiedon mukaan Kṛṣṇa on aina sinimusta. Pyhät kirjoitukset käyttävät nimitystä Śyāmasundara, Sinimusta sadepilvi. Sanskritiksi Śyāma tarkoittaa tummansinistä, mustansinistä ja sinimustaa. Nīla taas tarkoittaa keskisinistä ja vaaleansinistä tai sinistä yleisellä tasolla.
Kṛṣṇa ja Jumalan muut muodot. 1700-luvulla Jaipurissa maalattu kuva, jossa monet Jumalan persoonallisuudet on kuvattu sinimustina.
Vielä ennen 1800-lukua Intiassa Kṛṣṇa kuvattiin yleensä tummansinisenä tai pikimustana taiteessa. 1800-luvun lopulla vaaleansiniset kuvat alkoivat yleistyä ja lähes kaikissa Kansainvälisen Kṛṣṇa-tietoisuus-liikkeen kirjallisuuden kuvituksissa, jossa on maalaus tai piirustus Kṛṣṇasta, Kṛṣṇa on vaaleansininen.
Syitä tähän kuvaukseen on tietysti useita, kysymyshän on myös taiteilijan näkemyksestä. Intialaisessa taiteessa vuosisatojen ajan ei ole aina edes pyritty aivan pilkuntarkkaan kuvaukseen vaan erilaiset värisävyt voivat toimia myös metaforina. Esimerkiksi Kṛṣṇan vaaleansinisen värin sanotaan kuvaavan Hänen ihonvärinsä hohtavuutta. Kṛṣṇan neljäs jumalainen piirre Hänen 64 tärkeimmästä jumalaisesta piirteestä Antaumuksen nektari nimisen teoksen mukaan on Hohtavuus.
Taiteilijan näkemys Kṛṣṇasta lehmien seurassa.
Metaforisesta syystä Kṛṣṇa kuvataan myös joskus pikimustana maaluksissa ja perinteisesti Häntä kuvaava jumalpatsas eli diiti on pikimusta. Yli 5000 vuotta sitten poistuessaan Maa-planeetalta Kṛṣṇa lupasi olla palvojilleen siitä lähtien läsnä kivisenä hahmona temppelissä ja Intiassa kaikista perinteisin ja oikein tapa kuvata Kṛṣṇa patsaana on tehdä diiti pikimustasta kivestä. Myös puusta tehty diiti on useimmiten pikimusta. Kṛṣṇaa esittävät diitit ja koristepatsaat voivat myös olla vaaleansinisiä tai jopa valkoisia. Intiassa valkoisesta marmorista tehtyjä Kṛṣṇaa esittäviä diitejä voi olla myös temppeleissä.
Kṛṣṇaa esittävä musta diiti
Kṛṣṇa ja Radha valkoisina temppelin alttarilla.
Kṛṣṇa myös usein samaistetaan Viṣṇuun ja Viṣṇu usein kuvataan taiteessa vaaleansinisenä.
Viṣṇu taiteilijan kuvaamana.
Yksi syy Kṛṣṇan vaaleansiniseen kuvaukseen on todennäköisesti myös valkoisen rodun hegemonia. 1700-luvuna ja 1800-luvun taitteesta 1800-luvun puoliväliin asti britit valloittivat koko Intian, ja valloittajien kalpeanvaalea ihonväri tuli ihanteeksi ja tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi. Vaalea ihonväriä on myös ihannoitu Intiassa aiemmin, erityisesti Pohjois-Intiassa, jossa ihmiset ovat keskimäärin selvästi vaaleampia kuin maan eteläisessä osassa.
Joten valkoisen rodun hegemonia on esiintynyt useina aikakausina. Muinaisessa Intiassa maan pohjoisosaa asuttivat pääasiassa arjalaisiksi kutsuttu heimo. Yhden teorian mukaan arjalaiset olisivat tulleet Keski-Aasian aroilta, mutta uudempien teorioiden mukaan invaasioteoria olisi väärinymmärrys ja Pohjois-Intia olisi ollut aina arjalaisten koti. Tätä teoriaa tukee historiallisesti todistettu fakta, että arjalaisten uskonto, jota kutsutaan nykyään hindulaisuudeksi, on harjoitettu Intiassa hyvin kauan.
Etelä-Intiassa olevat alkuperäiskansat, joita kutsutaan nimellä dravidat, olivat tumman värisiä ja heidän alkuperäinen uskontonsa tutkimusten mukaan oli luonnonuskonto, joka oli monijumalainen ja siihen liittyi paljon luonnon jumaluuksien ja henkien palvontaa.
Perimätiedon mukaan arjalaiset eivät olleet etnisesti täysin homogeeninen ryhmä, vaikka suurin osa arjalaisista oli vaaleaihoisia, kaikki arjalaiset eivät kuitenkaan olleet vaaleita ja kaikki alueen vaaleaihoiset eivät olleet välttämättä arjalaisia.
Teorian arjalaisesta rodusta eurooppalaisten esivanhempina on 1800-luvulla eläneen saksalaisen indologin Friedrich Max Müllerin luoma teoria. Hänen teoriansa mukaan eurooppalaiset ovat etnisesti arjalaisia eivät seemiläisiä tarkoittaen juutalaisten ja arabien jälkeläisiä, vaikka kristinusko on kulttuurisesti seemiläisen kulttuuripiirin tuote. Tuon teorian pohjalta Adolf Hitler loi väitteen arjalaisesta rodusta saksalaisten esi-isinä oikeuttamaan Hitlerin luoman rotu- ja kulttuuriteorian, jota kutsutaan myös germanismiksi.
Hitler oli kiinnostunut muinaisen Intian veedisestä kulttuurista ja loi sen käsityksen pohjalta omia tulkintojaan. Hitler esimerkiksi luki hindulaisuuden yhtä pyhintä kirjaa Bhagavad Gītā säännölliseti. Hitler kuitenkaan tuskin tiesi, että Kṛṣṇa on musta eikä edes sitä, että Kṛṣṇa on sininen. Hitlerillä ei ollut myöskään Bhagavad Gītā selitysteosta tai pätevää opettajaa, joka olisi kertonut Bhagavad Gītān sanoman ja todellisen merkityksen, joten hän teki vain omia tulkintojaan.
Bhagavad Gītā kuten se on englanniksi kahdella eri kannella.
Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja hindulaisuudessa tämä vahvistetaan, joten ihminen näyttää Jumalalta. Kṛṣṇan musta ihonväri ei ole myöskään yllätys sinänsä, koska alkuihminen oli tieteellisten tutkimusten perusteella tumma, joten on luonnollista, että ensimmäiset ihmiset olivat ihonväriltään Jumalan Ylimmän Persoonallisuuden värisiä.
Toisaalta Kṛṣṇan sanotaan olevan Henkisessä maailmassa sellaisen värinen jota ei tunneta aineellisessa luomakunnassa ja kukaan ei ole nähnyt sitä kyseistä väriä tässä maailmassa, mutta sanotaan että jos Kṛṣṇaa palvoo tarpeeksi antaumuksellisesti, tuon täällä tuntemattoman värin voi nähdä yliaistillisessa näyssä.
